Internetin sensurointikysymys

Lähiviikkoina on suomalaisessa mediassa käyty paljon keskustelua lapsipornosta internetissä, sananvapauden rajoista, ennakkosensuurista ja vastaavista aiheista. Internet-aktivisti ja "hakkeri" Matti Nikki on joutunut poliisin hampaisiin julkaistuaan listan sivustoista, joille pääsy on KRP:n hallinnoiman suodatusjärjestelmän kautta estetty. Asiasta on esitetty mielipiteitä sekä puolesta ja vastaan, omasta puolestani tyydyn vain toteamaan, että luotan poliisin kykyyn arvioida, mikä on lapsipornoa ja mikä ei -- en nimittäin aio ainakaan itse perehtyä moiseen saastaan -- ja Matti Nikki toiminnallaan itse asiassa edistää lapsipornon leviämistä julkaisemalla listan sivuista, jotka poliisi on katsonut Suomen Tasavallan lain vastaisiksi. Kaikki Suomessa toimivat Internet-operaattorit eivät ole ottaneet suodatusta käyttöön -- esimerkiksi Telia Sonera sallii edelleen asiakkaidensa pääsyn lapsipornosivustoille, mikä oletettavasti johtunee siitä, että "sensuuri" sotii ruotsalaisomistajien kaiken sallivaa ajatusmaailmaa vastaan -- mutta ministeri Lindenin mukaan tämäkin ongelma on korjattavissa lainsäädännöllisesti.

Mielenkiintoisempi kysymys kuitenkin on se, mihin tätä lapsipornoa varten luotua suodatusjärjestelmää voitaisiin käyttää. Ensimmäiseksi tietysti tulee mieleen radikaali-islamistien ylläpitämät sivustot, joilla esimerkiksi harjoitetaan vihanlietsontaa, kehotetaan vääräuskoisten tappamiseen ja jopa suunnitellaan terroristi-iskuja. Näkisin, että tässä olisi luonteva seuraava "kohde" rikospoliisin internetyksikölle: useimmiten kyseiset sivustot sijaitsevat ulkomailla, joten niiden sulkeminen ja palvelinten takavarikointi ei Suomen lain puitteissa ole mahdollista. Ulkomailla puolestaan monikulttuurisuus ja yltiösuvaitsevaisuus "sananvapauden" varjolla on usein edennyt niin pitkälle, että toimenpiteisiin ei edes haluta ryhtyä. Nyt kuitenkin meillä olisi tarjolla hyvä, valmis järjestelmä, jonka kanssa tällainen hyvin kyseenalainen materiaali saataisiin Suomen kansalaisten -- joilla ei tulisi olla mitään tarvetta saati kiinnostusta tällaisen internetsisällön tutkimiseen -- ja ennen kaikkea Suomessa asuvien potentiaalisten islamistien ulottumattomiin. Ulkomaisten islamistien ja terrorismin tukijoiden levittämän vihamateriaalin leviämistä maahamme saataisiin merkittävästi rajoitettua hyvin yksinkertaisilla ja, kuten Nikin tapaus on osoittanut, tehokkailla toimenpiteillä. Poliisi on toiminut lakien puitteissa ja poliisille annetuin välinein ja valtuuksin. Asiassa ei ole mitään epäselvää.

Sananvapauden ja rajoittamattomien yksilönvapauksien perään uikuttava vihervasemmisto tietysti väittää, että kyseessä olisi "perustuslain vastainen" sananvapauden rajoittaminen. Suomen lain tuntijana voin kertoa, että näin ei suinkaan ole. Missään kohdassa lakitekstiä ei taata kansalaisten oikeutta saada käsiinsä rikollista ja rikolliseen toimintaan kehottavaa materiaalia, ja on aivan yksiselitteisesti nähtävissä, että islamistinen propaganda on juuri tällaista. "Moniarvoisuuden", "monikulttuurisuuden" ja "sananvapauden" kannattajilta kysyisinkin, onko mahdollisesti heidän itsensä intresseissä rikollisen materiaalin levittämisen salliminen, jos kerran lapsipornon ja terrorismiin kannustava materiaalinkin tulisi saada vapaasti levitä Internetissä?

- Gaius Memmius